Opis­ke­li­ja­ta­ri­noi­ta

Miksi lähdit mukaan kurssille?
– Olen ollut tyytyväinen Wellamo-opiston kursseihin aikaisempien kokemusteni perusteella. Halusin tällä kertaa vähän haastaa itseäni ja kokeilla jotain erilaista, mikä voisi poikia jotakin uutta. Vaikka löytäisin todennäköisesti itsekin netistä väyliä osallistua vapaaehtoistoimintaan, totesin kurssille osallistumisen tarjoavan kivan kokemuksen ja toki valmiin ammattilaisten kokoaman paketin aiheesta. Lisäksi parille luennolle osallistuminen pelkän googlailun sijaan motivoi ja ehkäisee sitä, ettei homma jää vain ajatuksen tasolle.

Oletko osallistunut jo vapaaehtoistoimintaan, jos olet, niin millaiseen?
– En ole osallistunut vielä, mutta siihen tähtään edelleen.

Millaiset fiilikset sinulle jäi kurssista?
– Kurssista jäi hyvät fiilikset. Vetäjät olivat innostuneita aiheen asiantuntijoita ja tunneille oli kiva osallistua. Oli näppärää, että luennoille pystyi osallistumaan niin etänä kuin paikan päällä – itse hyödynsin molempia muotoja.

Mikä oli parasta kurssilla?
– Vetäjien luoma ilmapiiri, joka innoitti myös osallistujia keskusteluun. Tykkäsin itse myös siitä, että saimme itsenäisiä tehtäviä, joiden kautta pystyi konkreettisesti pohtimaan missä muodossa kullekin olisi sopiva lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan.

Aikoinaan hoitotyön valkoiseen värimaailmaan kankaista vastapainoa löydettyään Eija on ollut mukana tilkkutyökurssien lisäksi myös yhdistystoiminnassa ja voittanut tilkkutyökilpailuja.

Wellamo-opiston kursseilta harrastukseen saa uutta potkua opettajan aina uudistuvasta ideapankista sekä kurssikavereilta. ”Joskus saatan vain selailla lehtiä ja ideoida ja varsinainen ompelu jää kotiin”, Eija kertoo.

Monelle käsityöihmiselle on tuttua se, että työt jäävät helposti kesken, kun uutta työtä tekee jo mieli aloittaa. Eijan mukaan näyttelyt motivoivat viimeistelemään työt. Viime lukukaudella Eija sai valmiiksi mm. Boro-töitä ja vävylle peiton.

Eija on harrastanut Wellamo-opistossa myös liikuntaa ja kieliä, mutta tilkkutyöt ovat vieneet voiton kaikesta muusta. Kysyttäessä aikooko hän vielä jatkaa, hän vastaa: ”Yes, niin kauan kuin näen. Tätä ei voi lopettaa!”

Selja on ensimmäistä vuottaan mukana aikuisten taiteen perusopetuksen
ryhmässä eli ATPO:ssa. Hänkertoo päätyneensä tutkintoon tähtäävään opiskeluun Wellamo-opiston Yksinlaulua ryhmässä -kurssin kautta: ”Opettaja suositteli ATPO:a ja nyt oli itselleni hyvä hetki syventää osaamista.”

Musiikki on Seljalle tärkeä harrastus ja mukana jokaisessa päivässä. Tarkoituksena on oppia säestämään itseään kitaralla tai pianolla.
ATPO:ssa opiskellaan myös musiikin teoriaa.

Selja kannustaa kiinnostuneita rohkaistumaan musiikin opiskeluun Wellamo-opistossa. Ryhmässä on eritasoisia opiskelijoita ja enemmän harrastaneet tukevat aloittelijoita. ”Täällä voi löytää oman äänensä”, päättää Selja.

Janne Harala kävi viime vuonna useilla tietotekniikan lyhytkursseilla Wellamo-opistossa. Tarkoituksena oli päivittää osaamista työelämää varten.

Kurssit, kuten Esitysgrafiikka ja Tekstinkäsittely, tukivat toinen toisiaan ja taidot sekä itseluottamus karttuivat vuoden mittaan. Tähtäimessä on Tietokoneen käyttäjän A-kortti.

Jannen kokemuksen mukaan tietotekniikan tunnit ovat tiivistä ja intensiivistä opiskelua, jossa luppoaikaa ei juuri ole. Hän suositteleekin opiskelijoille muistiinpanojen tekemistä ja jatkuvaa keskittymistä, jotta opetuksessa pysyy mukana. Aineistoa käydään läpi paljon. Wellamo-opisto on Jannelle tuttu opiskelupaikka.

Hän on aikoinaan käynyt valokuvauksen kursseilla ja tälle syksylle harkinnassa ovat englannin kielen kurssit, myöskin työelämää varten. Hän suosittelee opiskelua Wellamo-opistossa kaikille oppimishaluisille.

 

”Hyvä ryhmä, uudet tuttavuudet, huumori, pätevä opettaja…”

Sari Päykkönen ja Marja Kettunen löytyvät Huonekalujen verhoilu -kurssilta Aikuiskoulutuskeskukselta. Sari  on harrastanut kolme vuotta, Marja onnistui pääsemään suositulle kurssille ensimmäistä kertaa jäätyään aiemmin varalle.

Nämä käsityöihmiset eivät jää sanattomiksi, kun kysytään, mikä kurssissa on parasta: ”Hyvä ryhmä, uudet tuttavuudet, huumori, pätevä opettaja…” he luettelevat yhdestä suusta. ”Muilta opiskelijoiltakin saa apua, kuten vinkkejä materiaalien hankkimiseen”, jatkaa Marja.

Varsinkin perinnehuonekalujen verhoilu vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Pelkästään huonekalun purkaminen ottaa oman aikansa. ”Nupit vääntyvät helposti ongenkoukuiksi”, kertoo Sari.

Viime kevään viimeisessä kokoontumisessa Sari jatkoi perinnetuolinsa verhoilua. Marja oli jo saanut oman työnsä valmiiksi, mutta halusi vielä tuoda ryhmälle mustikkapiirakkaa.

Sisko Karisalmi valitsee Wellamo-opiston kurssivalikoimasta mielellään lyhytkursseja. Parhaimpina vuosina niitä on kertynyt jopa kymmenen.

Lyhytkursseissa on hänen mukaansa hyvää se, että voi kokeilla monenlaisia juttuja eikä ole sidottu koko vuodeksi samaan paikkaan ja aikaan. Myös kurssimaksut jaksottuvat useampaan erään.

Yksi ensimmäisiä Siskon käymiä kansalaisopistokursseja oli pehmolelukurssi melkein 40 vuotta sitten. Silloin hänellä oli oma vauva kurssilla mukana. Nykyisinkin käsityöt ovat ykkösenä, mutta hän on kokeillut myös ainakin taiteita, kieliä ja liikuntaa.

Viime lukuvuonna hän osallistui mm. Nahkapaperi-, Makramee- ja Hopeakoruja lusikoista -lyhytkursseille. Kursseista jäi käteen esimerkiksi korkkikankainen silmälasikotelo ja hopeasormuksia. Kurssit ovat Siskolle henkireikä. ”Tunneilla on hyvä henki ja luova ilmapiiri”, hän kertoo. Aktiivinen Sisko on nyt korona-aikana osallistunut verkkokursseille, mutta toivottavasti taas pian pääsemme lähiopetukseen.

Jaakko Lyyra löytyy Aikuiskoulutuskeskukselta odottelemasta Juttu-tuvan alkamista. Hän on käynyt Wellamo-opiston afaatikoille tarkoitetussa ryhmässä viisi vuotta.

Lyyra sai aivohalvauksen yllättäen 7 vuotta sitten, viikko ennen eläkkeelle pääsyään. Aivohalvaus vei kuukausiksi sairaalaan ja puhekyky katosi. Nyt puhuminen sujuu rauhalliseen tahtiin ja paranee koko ajan, mutta normaaliksi se ei hänen kertomansa mukaan enää palaudu.

Juttu-tuvassa luetaan lehtiä, kahvitellaan, pelataan pelejä ja keskustellaan mm. kulttuurista ─ aina tietyn kaavan mukaan. Tarkoitus on kehittää kieltä. Osa ryhmäläisistä ei puhu ollenkaan, mutta ryhmän hyvässä ilmapiirissä yhteinen ymmärrys kyllä löytyy, kun tutuiksi tullaan. ”Ryhmä on hitsautunut yhteen”, Lyyra kertoo. Kehut saa ryhmäläisten lisäksi myös aina uutta keksivä vetäjä. Lyyralla on paljon muitakin harrastuksia, mutta Juttu-tuvassa jatketaan!

Pirjo Karppinen on aktiivinen kuvataideharrastaja, joka monen muun tavoin opiskelee verkossa. Parhaimmillaan kolmessa kaupungissa harrastanut Pirjo suhtautuu tilanteeseen positiivisesti. ”Aikaa säästyy matkoissa ja välineet voi levitellä esille omassa aikataulussa”, Pirjo kertoo hyviä puolia.

Wellamo-opistossa Pirjo on keväällä osallistunut kahdelle kuvataidekurssille, joista toinen, akvarellimaalauskurssi, siirtyi etäopiskeluun kesken kauden. Toinen, elävän mallin piirustus ja maalaus, oli suunniteltu kokonaan etäkurssiksi.

Pirjon kokemuksen mukaan ryhmässä voidaan työskennellä yhdessä verkon välityksellä monin eri tavoin. Wellamo-opistossa nettiä on hyödynnetty jo aiemminkin, joten etäopiskeluvälineet olivat opiskelijoille osittain tuttuja. Etätunneilla käytetään esimerkiksi Peda.net-kouluverkkoa ja Zoom-etäkokousohjelmaa. Jos jollain on hankaluuksia tekniikan kanssa, kurssikaveria kyllä autetaan, jos opettaja ei heti ehdi apuun. Ennakkoon tai etätunneilla opetetaan esimerkiksi tekniikoita kuvin ja videoin, jolloin näkyvyys on opiskelijalle usein parempikin kuin luokassa. Opiskelija taas voi näyttää tietokoneen kautta kuvia työvaiheista ja valmiista töistä, jolloin opettaja voi neuvoa ja kurssikaveritkin voivat kommentoida.

Akvarellimaalaus-kurssin monipuolinen materiaali saa Pirjolta kehuja. Opettaja Leila Kaltiainen on hänen mukaansa taitava verkkokäyttäjä, joka on ohjastanut Wellamo-opiston Peda.netin hyötykäyttöön jo aikaa sitten. ”Kurssimateriaalit ovat hyviä ja niiden parissa saisi aikaa kulumaan enemmänkin”, Pirjo kertoo.

Marja-Liisa Jokitalon Elävän mallin piirustus ja maalaus -kurssi oli maksuton Extra-etäopetuskurssi. Pirjon mielestä Zoomissa pidetyt tunnit ovat olleet yllättävänkin onnistuneita. Kurssilla piirretään tai maalataan lähikurssin tapaan elävää mallia, joka asettautuu esimerkiksi divaanille. Asusteet on valittu maalauksellisuutta ajatellen ja materiaalit ovat valoa heijastavia. Mallin pitäessä taukoa opiskelijat voivat pyytää neuvoa ja esitellä omaa edistymistään.

Pääsääntöisesti kaikki on siis sujunut Pirjon mukaan hyvin. Moni on tehnyt henkilökohtaisen digiloikan ottaessaan kursseilla uusia asioita haltuun. Vaikka etäopiskelu on myös toimiva ratkaisu, toivoo Pirjo jatkossa kuitenkin lähiopetustakin. ”Yhdistelmäkurssi voisi olla paras”, hän miettii. Verkon käyttöä voi hyödyntää materiaalin ja opetusvideoiden jakamisessa. Tutustuminen kurssikavereihin tapahtuu kuitenkin oikeasti tavatessa ja Pirjo toivoisi lähitunteja, ainakin kurssien alussa. Mutta tulevat kurssikaverit etänäkin ainakin etäisesti tutuiksi!

Helena Arhola ja Irmeli Lehtioksa ovat kurssitovereita Aikuisten taiteen perusopetuksen kuvataiteen ryhmässä (ATPO), joka aloitti opinnot tammikuussa 2019.  Opintokokonaisuuksia on suoritettu ahkerasti, olosuhteiden vuoksi paljon myös etäopetuksessa, ja keväällä 2022 pääsevät taiteelliset lopputyöt näytteille.

Miksi tulit mukaan opiskelemaan?

Helena: Vaikka piirtäminen ja maalaaminen on ollut osa elämääni ”aina”, en ollut juurikaan käynyt kursseilla. Koin kaipaavani lisää oppia ja tietoa eri tekniikoista saadakseni aikaan jotain uutta. Olin myös uteliaan toiveikas, että tapaisin ihmisiä, joita kiinnostaa sama harrastus.

Irmeli: Halusin opiskella kuvataidetta, koska kouluaikojen jälkeen ei ole oikein ollut aikaa sen harrastamiseen ennen kuin nyt, kun olen jo osittain eläkkeellä. Haluan myös oppia eri tekniikoita, koska ajattelen sen antavan uusia mahdollisuuksia harjoittamaani LogoArt – taideterapiaan.

Miten tiedot, taidot ja oma ilmaisu on kehittynyt?

Helena: Tieto on karttunut varmasti koko ajan ihan huomaamattakin ryhmässä keskustellen, mutta myös erilaisten teoria- ja harjoitustehtävien kautta. Taidot ovat karttuneet tekemisen kautta. Tekeminen ei ole ollut aina helppoa, vaan oppimiseeni on kuulunut myös kipuilu ja epämukavuusalueiden tutkiminen. Koen löytäneeni monipuolisempia tapoja tuoda esiin tunne tai ajatus maalauksen tai piirustuksen kautta. Piirtojälkeni on kehittynyt rennommaksi, näin uskon.

Irmeli: Olen saanut tosi paljon lisää tietämystä taidehistoriasta, oppinut eri tekniikoita ja kaikkea muuta, mikä liittyy kuvantekemiseen aina grafiikasta digitaaliseen kuvankäsittelyyn. Olen päässyt myös kokeilemaan kuvanveistoa. Kaikkein eniten olen tykästynyt öljyväreihin ja luulen, että jatkan eniten niiden käytön opiskelua.

Olen niin alussa, että etsin vielä omaa tyyliäni, mutta haluaisin kehittää sitä vapaampaan suuntaan.

Mitä opinnot ovat antaneet? Mikä on parasta?

Helena: Parasta on ollut ehdottomasti meidän ryhmä! Ihmiset ovat tehneet opiskelusta merkityksellistä ja antoisaa. On ollut hienoa seurata muiden tekemistä ja jakaa ajatuksia oppimisesta ja elämästä yleensäkin. Keskustelut ovat olleet mahtavia! Opinnot ovat antaneet minulle potkua ja rohkeutta kuvataiteen tekemiseen. Jos en joku päivä tee jotain niin ainakin jokin pohdinta ja ideointi on käynnissä. Huomaan, että katselen nykyisin maailmaa koko ajan siltä kannalta, että voisiko tuon maalata ja miten tekisin sen. Kuvataide antaa minulle voimia arkeen ja tavan ilmaista itseäni. Opinnot ovat antaneet paljon eväitä tämän ilmaisun toteuttamiseen.

Irmeli: On ollut ihanaa opiskella, ottaa vastaan tietoa ja laadukasta opetusta. Meidän ryhmässämme on myös ollut tosi mahtava yhteishenki, on ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja oppia yhdessä. Parasta on ollut saada hyvä perusta omalle orastavalle taiteilijuudelle.

 

Helena

Irmeli

Olen käynyt Wellamo-opiston lasityökurssilla Tuula Valkjärven opetuksessa Kärkölässä jo sen kymmenisen vuotta. Mahtavaa on ollut päästä harrastamaan näin pitkään omassa kotikunnassa. Vuosi sitten Tuula mainitsi Taitajamerkki-hausta ja vähän vihjasikin, että voisin olla kiinnostunut siitä. Lähdin tutkimaan merkkiä vähän tarkemmin ja innostuinkin siitä kovasti, sillä olen koulutukseltani restonomi, joka lisäksi valitsi opinnoissaan digiväylän. Tällä väylällä eksyin muun muassa suunnittelemaan ja rakentamaan kotisivuja sekä tekemään digimarkkinointia. Luovuudesta on siis tällä alalla todella suuri hyöty ja tällaisella luovalla taitajamerkillä uskon olevan iloa myös tulevaisuudessa töitä hakiessa.

Omaa taitajamerkkiäni esittelin jo tuttaville, mutta sen lisäksi olen lisännyt sen myös omaan LinkedIn-profiiliini sekä ansioluettelooni. Uskon, että omasta merkistäni on hyötyä työnhaussa, sillä tällä merkillä pystyn osoittamaan luovuuttani sekä omistautumistani tätä harrastusta kohtaan. Tähän mennessä olen saanut jo muutamia kyselyitä kyseisestä merkistä ja päässyt sitä kautta esittämään luovuuttani konkreettisesti.

Taitajamerkistä kiinnostuneille suosittelen suuresti merkin hakemista, sillä sitä ei aina tiedä mistä kaikesta sitä voikaan hyötyä tulevaisuudessa. Sen voin vannoa, ettei tästä merkistä tule ainakaan haittaa olemaan, vaan ennemminkin siitä voi puhjeta mielenkiintoisia keskustelunaiheita! Hakeminen on helppoa ja oikeastaan hyvin mieluista, kun pääsi ajattelemaan että mitäs kaikkea sitä onkaan oikeasti oppinut ja päässyt tekemään. Harvemmin näitä pohtii kun kyse on harrastuksesta!